Purenta-alueen fysioterapia

Osaajia meillä; Silja Nasi, Hanna Harjuketo, Eija Saarinen, Virpi Laine

Purentaelimen toimintahäiriöillä (TMD, temporomandibular disorders) tarkoitetaan purentalihas-ja leukanivelalueen lihas- ja nivelperäisiä oireita. TMD voi siis olla lihasperäinen, nivelperäinen tai molempien yhdistelmä. Leukanivelperäiset vaivat voivat myös pitää oranpyörämäisesti yllä erilaisia niskan ja pään kipu-ja särkytiloja sekä nivelten virheasentoja.

Oireina ovat:

  • leukanivelten äänet
  • leukanivelten ja purentalihasten kivut
  • leukojen väsyneisyys ja jäykkyys
  • rajoittunut alaleuan liike ja liikehäiriöt
  • päänsärky
  • kasvojen kivut ja korvakipu
  • tinnitus
  • äänen tuoton ongelmat
  • kivut kielessä, ikenissä ja hampaissa
  • kurkun kiristys
  • nielemisvaikeudet
  • palakurkusssa
  • lihassäryt ja säteilevät kivut niskoissa ja hartiossa.

Altistavia tekijöitä purentaelimen toimintahäiriölle ovat mm.:

  • purentavirheet (avo-, risti-, kärki- ja syväpurenta)
  • hampaiden narskuttelu (bruksismi)
  • stressi (hampaiden pureminen yhteen)
  • reumasairaudet
  • fibromyalgia
  • pään ja niskan vammat ja iskut (whiplash)
  • ryhtivirheet
  • leukaluun murtumat

Oireita pahentavia tekijöitä:

Omat tavat ja tottumuksetkin voivat aiheuttaa vaivoja. Narskutus ja hampaiden yhteen pureminen, poskien tai kynsien pureskelu tai liiallinen purukumin jauhaminen kipeyttävät purentaelimistöä.

  • purukumin jauhaminen
  • pureskelu
  • ruokailu
  • salakavala päiväsaikainen hampaiden yhteen pureminen (stressi)
  • tavat ja tottumukset esim. kynien tai kynsien pureskelu
  • yönarskuttelu
  • kielen painaminen hampaita vasten
Hammashoito toimenpide voi aiheuttaa myös ongelmia: suun pitäminen pitkään auki, liian korkea paikka hampaassa, uudet kruunut ja huonosti istuvat tai uudet proteesit saattavat olla purentaelimen kiputilan taustalla.
Alle kouluikäisen purentaelimen vaivoja selviteltäessä vanhemmilta kysytään peukalon tai tutin imemisestä, kynsien pureskelusta ja purukumin käytöstä. Pikkulasten hampaiden narskutus voi liittyä hampaiston ja leukojen kehitykseen. Se loppuu aikanaan eikä vaadi hoitoa, ellei lapsella on muita purentaelimen toimintahäiriöön viittaavia oireita.

Fysioterapia purentaelimille (TMD)

Purentafysiologisen hoidon tavoitteena on kipujen vähentäminen, lihaksiin ja niveliin kohdistuvan kuormituksen pienentäminen ja normaalin toiminnan palauttaminen. Hoito lähtee aina potilaan yksilöllisistä ongelmista ja vaivojen ja niistä aiheutuvien haittojen vaikeusasteesta. Etenkin vaikeimmissa tapauksissa hoitojen yhdistämisellä saadaan paremmat tulokset kuin yksittäisellä hoidolla.
Purentaelinten fysioterapiassa myös alku haastattelulla ja jatkuvalla terapian arvioinneilla on suuri merkitys kliinistä diagnoosia tehdessä sekä fysioterapian tavoitteellisen etenemisen mahdollistajana. Tarvittaessa lääkäri täydentää diagnoosia kuvantamistutkimuksilla (rtg, orthopantomografia,MRI..)
Tutkimustilanteessa katsotaan asiakkaan ryhtiä ja asennonhallintaa sekä leukanivelten liikkuvuutta että toiminnallisuutta. Alaselän, pään ja niskan asento vaikuttavat leukanivelen asentoon ja toiminnallisuuteen sekä hammaskontaktiin purennassa. Fysioterapiassa keskitytään myös selkärangan liikkuvuuteen, asentoon ja toiminnallisuuteen sekä rintarangan yläaukeaman (niskahartia, rintakehä, olkapäät, solisluut, kylkiluut) mahdolliseen jäykistymisiin ja virheasentoihin. Ryhdikäs istuma-asento luo pohjan leukanivelen toiminnallisuudelle ja asennolle.
Leukanivelten liikkuvuutta arvioidaan istuen ja selinmakuulla. Purentaelinten ja niihin vaikuttavien lihasten tutkimista tehdään selinmakuulla, joko suunulkoisesti tai -sisäisesti. Lihaskireyksiä ja leukanivelen toimintaa arvioidaan suun ja hampaiden kautta tehtävillä jousto- ja liikemobilisaatiolla. Näissä teisteissä ja tutkimuksissa fysioterapeutti tunnustelee sormilla (hanskat käsissä) suun sisältä purentalihaksia ja leukanivelten liikkeitä. Lihasspasmeja rentoutetaan hieronnalla, kevyellä venyttelyllä (traktio) sekä jännitys-rentous menetelmillä. Liikerajoituksissa ja virheellisissä liikekaavoissa fysioterapeutti tekee leukanivelien liikkeitä parantavia mobilisaatioita ja harjoitteita. Asiakkaalle ohjataan omat kotiharjoitukset, joita kontrolloidaan.

Yhteistyö hammaslääkärin kanssa

Purentaa arvioidessa fysioterapeutti voi nähdä karkeat purentavirheet, hammaslääkäri tekee purennan tarkemman tarkastuksen huomioiden myös purentafysiologiset näkökulmat ja purennan tasapainon. Alkuvaiheen hoitoon kuuluvat tarvittaessa (esim. hampaiden narskuttelijat) purentakiskot, jotka rentouttavat purentalihaksia ja säästävät hampaiden pintaa kulumisesta aiheutuneista vaurioista sekä suojaavat suun limakalvoja. Hammaslääkäri tekee purentakiskoja sekä lihas-, että nivelperäisten vaivojen hoitoon. Kiskohoidoista tavallisin on stabilaatiokisko, mitä käytetään yleensä öisin.Kiskohoidot ovat usein pitkäkestoisia, on tavallista, että ensimmäinen kontrollikäynti on esim. kuukauden kuluttua. Fysioterapeutin ja hammaslääkärin toteuttamat purentaelinfysiologian hoitotoimenpiteet mahdollistavat hyvän purentaelinfysiologisen hoidon. Kroonisissa/kroonistuvissa kiputiloissa suositellaan moniammatillista lähestymistapaa. Kipupoliklinikan tai lääkärin konsultaatiot ovat silloin tarpeellisia.

LÄHTEET:
Tuija Mänttärin kurssista 2009, fysioterapia purentaelimen toimintahäiriöissä